Cubox – GeeXbox – Xbmc

GeeXboX on Linux-jakelu, jossa on mahdollista käyttää esimerkiksi valmiiksi konfiguroitua XBMC Media Center-ohjelmistoa HTPC (Home Theater PC) kotiteatterina. XBMC on mediasoittimen tapaan toimiva graafinen käyttöliittymä.

GeeXboX itsessään ei ole sovellus, vaan se on täydellinen monipuolinen nopean käynnistyksen käyttöjärjestelmän. GeeXboX Linux-jakelu on kevyt ja suunniteltu yhtä tarkoitusta varten, muuntaa tietokone multimediasovellusten käyttöalustaksi. Voitaneen siis puhua sulautetusta järjestelmästä.

Olen aikaisemmin käyttänyt XBMC:tä myös Raspberry Pi:ssä, mutta kuten jo ennakkoon arvelin, sen suorituskyky ei mitenkään riitä multimediatehtäviin. Miniatyyrikoneessani Cubox pro:ssa on vapaata keskusmuistia noin puolitoista gigaa ja ARM-prosessori pystyy ilman kiidytystäkin esimerkisi käsittelemään viedotallennetta. Pitää vain saada sopiva softa rouskuttamaan multimediaa – ja softalle siis alusta. Toisin kuin Raspberryssä, jonka ympärille on kehittynyt vilkas ja monivivahteinen yhteisö, Cubox:iin on kaikki hiukan enemmän hakusessa. Raspini suorittavat kyllä monipuolisesti ja varmasti niille antamiani tehtäviä. Cubox:ini pystyisi kaikessa samaan, mutta sen parempi suorituskyky olisi niissä tehtävissä hieman hukkakäytössä.

Tukin moneen kertaan mahdollisuuksia asentaa GeeXboX laitteeseen. Tehtävä näytti monimutkaiselta. Oli ilmeisesti myös mahdollista tehdä kohtalokkaita virheitä asennustoimissa. Kokemukseni on osoittanut, että jos se on mahdollista, niin se myös tapahtuu. En keskittynyt riittävästi maaseudun rauhassa toimiin, ja kun ajatus harhaantuu, niin myös lipsahtaa. Ensimmäinen yritykseni sotki koneen falsh-muistin ja sen jälkeen minulla oli vain 5x5x5 sentin kokoinen musta laatikko. Tarkkaan katsoen voin havaita, että verkkokortti näytti olevan hengissä. Muuten laitteessa ei näyttänyt olevan elämää. Joku varmaankin toteaa, että mitäs hölmö ryhdyit hommaan, jota et osaa. Kysynpä, että mitäs jos et aikanaan olisi kokeillut pyörällä ajoa tai uimista ensimmäistä kertaa. Pikku (isokin) epäonnistuminen sopii kyllä minulle, harrastajalle – jollekulle taas sopii valmis maailma. Ajattelin, ettei näin hienoa laitetta voi sentään pitää pelkkänä sisustuselementtinä. Olin joskus nettiä penkomalla selvittänyt täysin kuolleen Aspire Onen käynnistyksen palauttamisen. Valmistusprosessissa on tavalla tai toisella Cubox:in muistiin tungettu käynnistysohjelmisto. Voisinko tehdä sen myös itse. Voisin, sillä muutoinhan en kirjoittelisi tätä vaan ohikulkiessani loisin kaihoisia katseita pieneen mustaan sisustuselementtiin ja ajattelisin, että kuinka paljon näppärää älyä maailmassa hukataankaan.

SolidRun:in wiki-sivustoilla kerrotaan monipuolisesti Cubox:in ominaisuuksista, käyttömahdollisuuksista, käynnistysjärjestelmästä, asennuksista ja säätämisestä. Tietoa on olemassa. Tieto on melko hajallaan – ja miten se muutoin voisi ollakaan. Aikaisemmin uudet it-maailman tiedot piti lukea varta vasten tehdyistä ohjekirjoista. Kirjoja tehdään edelleenkin. Maailma on kyllä muuttunut siten, että tietojen etsiminen netistä taitaa useimmin olla etusijalla. Tässä tarvitsemiani tietoja on nimenomaan kätevää hakea netistä.

Mainituilla wiki-sivuilla selostettiin erilaisia menetelmiä esimerkiksi flash-muistin päivittämiseksi. Löytyi myös lääke ”kuolleen lasaruksen” (kirjoittajan ilmaisu, ei tietoteknistä slangia) henkiin herättämiseen. En yritä kuvailla yksityiskohtaisesti toisella linux-koneella tekemääni palautusta. Se oli sen verran monimutkainen, että varmaankin jotain oleellista jäisi pois ja ohjeen mukaan yrittäjän homma kaatuisi. Itse onnistuin kolmannella kerralla. Netissä oli ladattavaksi muutama välttämätön paketti, jotka purin ja sijoitin usb-muistitikulle. Lisäksi varmistin Linux-koneellani, että asennettuna olivat Cubox:iin tapahtuvaa tiedonsiirtoa varten tarpeelliset ohjelmat. Siirto tapahtui sarjaliikenteellä Linux-koneen usb-portista Cubox:iin kytketyllä kaapelilla. Kun Cubox oli ”herännyt” loput asennuksen vaatimat toimet tein Putty-ohjelman ssh-yhteydellä. Ohjeet olivat paikoin sen verran pelkistettyjä, että tarvitsin todellakin kolme yritystä, ennen kuin homma oli valmis.

Nyt on Cubox:illani, kukin erillsellä, pikkusormen kynnen kokoisella microsd-kortilla, kolme käyttistä, Ubuntu 12.04, Arch linux ja GeeXboX. Ensimmäisiä tehtäviä uudella miniatyyri-multimedialaitteellani oli sääennusteen säätäminen näyttämään kahden paikkakunnan säätietoja. Niitä onkin tällä kesäkelillä mukava katsella. Elisa-viihteen tallenteita voin pikku ihmeelläni myös katsella netin kautta. Testattavana on ollut myös surkein nettitikkuyhteyteni. XMBC:n ilmeisen fiksu kuvanpäivitystapa yhdessä youtuben palvelun kanssa antavat juuri ja juuri mahdollisuuden videoiden katseluun surkealla nettitikkuyhteydellä youtubesta. Musta pikku kuutioni saattaisi siis auttavasti palvella myös maaseudun rauhassa. Latauksia joutaa kyllä vartoilemaan, sillä kiirettähän eläkeläisellä ei ole siellä eikä täällä, vaikka joku muuta väittäisikin.

Joudun palauttamaan mieleeni XBMC:n käyttämisen kikkoja. Käyttötaitojen palauduttua saan boksistani ulos yhtä sun toista muutakin. Peruskäyttäjän välineiksi nämä miniatyyrikuutiot ja saippuarasiat ovat ehkä hieman haastavia, mutta Don Quijoten aseenkantajalle hyvinkin mielenkiintoisia. Eipä olisi Sancho Panza aikoinaan arvannut, että hänen faninsa laajentaa taulutelkkarinsa hyödyntämään myös nettiä.

Tampereen helteessä 2013

Hannu Haapasaari

Raspberry Pi viestittää

Aluksi pari lainausta verkkosivulta Internetix opinnot:

1. "Maailma on jatkuvassa muutoksen tilassa. Jokainen hetki on täydellisesti erilainen kuin toinen. Se ruusu, jonka poimin tänään, on huomenna kuollut. Vaikka jättäisin sen kasvamaan, se kuihtuu eikä pysy ennallaan. Kuitenkin sen tilalle kasvaa uusi ruusu, samanlainen; onko mikään sittenkään muuttunut?"

2. "Hyvyys on harmoniaa ja tasapainoista tarkoituksenmukaisuutta, joka ilmenee ihmisen teoissa, yhteiskunnissa ja koko maailmankaikkeudessa. Pahan ideaa ei ole samalla tavalla olemassa, vaan tietämättömyys hyvästä aiheuttaa tekoja, jotka eivät ilmennä hyvyyttä oikein." 

(1. Muutoksen ja pysyvyyden ongelma 2. Platonin idealismi, Johdatus filosofiseen ajatteluun
Minna Vähämäki/Otavan Opisto)

Entäpä, jos mikään ei toimi

Todella, maailma muuttuu. Ihmisten keskeisessä kanssakäymisessä muutokset voivat joskus olla äkillisiäkin, ja myös peruuttamattomia. Entinen siedettävä tilanne muuttuu ehkä sietämättömäksi. Siis tilanneko - vai ihminen. Enemmän tai vähemmän dramaattisia kokemuksia on varmaankin kaikilla. Ääripäänä on ehkä täydellinen luottamuksen katoaminen. Kerran menetettyä luottamusta ei voi palauttaa - sanotaan.

Entäpä tietotekniikassa. Rakentaessaan luotettavaa järjestelmää yrittää suunnittelija ottaa etukäteen huomioon mahdollisia yllättäviä tekijöitä. Tietotekniikassa tehtävä on hallittavissa. Bitit ja tavut järjestyvät koodauksen mukaisesti. Mahdollisten ongelmien ennakointi on toki hiukan monimutkaista. Hyvin suunnitellussa sovelluksessa käyttäjälle jää vain vähän mahdollisuuksia suorittaa vääriä, ongelmiin johtavia toimia. Ulkopuolelta tulevista vaikutuksista muodostuu oma ongelmakenttänsä. Vaikutuksia voi olla monenlaisia, sähkökatko, ukonilma, häiriöt verkkopalveluissa, ilkivalta jne. Osa ongelmatilanteista on sellaisia, että seurauksena on "mikään ei toimi".

Varmistamisesta

 Olen rakentanut vaatimattomaan Raspberry Pi tietokoneeseeni toimintoja, joita hallitaan etäkäytöllä. Raspin etähallinta on perusteltua vaikkapa siksi, että oman koneen näyttö voi toimia myös Raspin näyttönä. Ja tietenkin, etäkäyttöinen Raspi voi olla sijoitettuna melkein mihin vain, kunhan siihen saa verkkoyhteyden. Suuri osa laitteen toiminnasta  on automaattisten, sovelluksiin kirjoitettujen, toivottavasti vakaiden toimintojen varassa, mutta välillä tarvitaan myös käyttäjää. Turvallisuussyistä koneelle pääsy on rajoitettu minimiin, kuten edellisessä blogissa kuvailin. Vain ssh-yhteys on käytettävissä. Koneen ja sen toimintojen hallinta tällä tavoin vaatii käyttäjältä osaamista. Mikä siis voisi olla ongelmana. Sähkökatkosta toipumisen voi automatisoida ja niin olen tehnytkin. Häiriö verkkoyhteydessä on ehkä hieman hankalampi. On mahdollista, että em. häiriön seurauksena tai muusta syystä yhteys nimipalvelimeen katkeaa. Etäkäyttö ulkoverkosta on silloin mahdotonta. Koneiden välinen liikenne on ip-osoitteiden varassa. Nimipalvelimet palauttavat hukatun yhteyden automaattisesti tai yhteyden luominen vaatii käyttäjän toimia. Jos automaattinen palautus ei syystä tai toisesta toimi, niin mikä neuvoksi, kun yhteyttä ei voi saada käyttäjän koneelta. Ongelma ratkeaa, kun etukäteen ohjelmoi etäkoneen ilmoittamaan ip-osoitteensa sähköpostilla tai tekstiviestillä.

 Cron

 Cron on ajastuspalvelu Unix-pohjaisille käyttöjärjestelmille. Cron ajastuspalvelua käytetään hyvinkin erilaisiin tehtäviin. Tässä rajoitun kuvailemaan, kuinka voin ajastuspalvelun avulla saada Raspini lähettämään oman ip-osoiteensa sähköpostilla. Kone voisi lähettää ip-osoitteensa muullakin tavalla koneen käynnistyttyä, mutta cron voi ajastaa osoitteen lähetyksen tapahtumaan esimerkiksi kerran tunnissa. Cron suorittaa Raspissani lisäksi kahta muuta palvelua. Niistä en halua lähetystä sähköpostiini. Olen siis sulkenut niiltä sähköpostin lähetyksen. Varmaankin olen noviisi cron:in säätämisessä - niinkuin monessa muussakin asiassa. Etsin kyllä tietoja, mutta kun ei löytynyt helpolla, päätin antaa rootin lähettää tiedon ip-osoitteesta. Kaksi muuta ajastustoimintoa on säädetty tavalliselle käyttäjälle eikä niistä lähetetä sähköpostia. Siis miten root lähettää?
 
 Rootin sähköposti lähtee hakemistoon /etc/cron.hourly kirjoittamallani pienellä skriptillä kerran tunnissa. Ohjelmalla wget root kysyy palvelimelta curlmyip.com että "mikä mahtaisi olla minun ip-osoitteeni". Vastaus löytyy wget:in kirjoittamasta tiedostosta "index.html". Netistä löytyy moniakin palvelimia, jotka selvittävät käyttäjän koneen ip-osoitteen. Tämä löytämäni curlip.com näytti sopivan hyvin käyttööni. Toivottavasti palvelimen administraattori ei hermostu, kun joku hölmö tunnin välein kysyy aina samaa asiaa. Pikku tuumailun jälkeen sain aikaan toimivan skriptin tiedon lähettämiseksi:
 
#!/usr/bin/env bash
wget -o - http://curlmyip.com && ssmtp omaposti@gmail.com omaposti@gmail.com < index.html && rm index.html*
  
Postin lähetys tapahtuu ohjelmalla ssmtp, joka on konfiguroitu käyttämään gmail:ia. Lyhyt selväkielinen selitys ehkä vähän krypitiselle komentoriville: wget tallentaa Raspin ip-osoitteen tiedostoon "index.html". Ohjelma ssmtp  käyttää syötteenään tiedoston "index.html" sisältämää tietoa ja lähettää sähköpostin. Tiedostoa "index.html" ei enää tarvita ja se poistetaan. Vaikka aikaansaamani vähäinen, tunnin välein toistuva liikenne hyvin hukkuu gmail:in käsittämättömän suureen liikennemäärään, toivon ettei kukaan gmail:issa hermostu, kun joku hölmö lähettää itselleen aina tunnin välein neljä pisteellä erotettua kokonaislukua sisältävän sähköpostin. 
  
Lopuksi
 
 Jos en pidä kännykkääni äänettömällä, se kilahttelee silloin tällöin ja aina tunnin välein. Ongelmatilanteesssa Raspi lopettaa lähettelyn. Se ilmoittaa itsestään hiljaisuudella, josta erottuu kaikki "silloin tällöin" lähetetty. Jos säännölliset kilahtelut taas joskus alkavat, kyseessä oli vain sähkökatko. Alkukesän lämmössä voin regoida "kännykkähiljaisuuden" suhteelliseen tiivistymiseen tai vain antaa olla. Kaupunkiasunnon terassilla hiljaisuutta vähentää joskus meren ääniä muistuttava liikenteen taustakohina. Maalla hiljaisuus on toisenlaista. Minkälaista hiljaisuutta köyhän kivityömiehen poika, nuorena satamatyöläinen ja sepän apulainen, lopulta kirjailija ja akateemikko, mahtoikaan kuunnella joskus 1900-luvun alkupuolella. Liitän arvoisan lukijan kuunneltavaksi hänen ajatelmansa: "Pysähdy ja ole hiljaa ja kuuntele. Maailman äänet eivät ole vain pahuuden ja tyhmyyden ääniä. Kaikkialla humisevat myös hyvät äänet, mutta niitä voi kuulla vain se, joka pysähtyy kuuntelemaan." (Ajatelma kirjasta "Totuuden ja kirkkauden tiellä", WSOY 1958, Toivo Pekkanen, 1902-1957)
 
  Hannu Haapasaari
 
 

Raspberry Pi ja riistakamera

On helppo ratkaisu katsella maailmaa vain hyvin pienestä reiästä – näkee juuri sen minkä ansaitsee. Haasteellisempaa on ryömiä tuosta ikkunasta maailmaan.

Kirjoitan tätä blogia maaseudun rauhassa, ystävällisten ihmisten yhteisössä. Täällä ei ole vaaraa, että törmäisi yksityisyyden suojan varjolla kiukutteleviin haaskalintuihin tai pikkumaiseen nipottamiseen. On hyvä, että "Ystävyyden talo" (John Steinbeck, Tortilla Flat, 1935) on vieläkin jossain olemassa ja täälläkin tavoitettavissa. Katso vaikkapa Toini Havun kirjoitus nettiosoitteessa http://www.hs.fi/juttusarja/kritiikinklassikot/artikkeli/Steinbeckin+Tortilla+Flat/1135244928070

Minulla on kaksi Raspberry Pi model B -värkkiä. Laitteen on kehittänyt brittiläinen Raspberry Pi Foundation. Raspberry Pi Model B sisältää yhdellä piirilevyllä ARM11-ytimellä varustetun 700 megahertsin Broadcom-järjestelmäpiirin. Keskusmuistia laitteessa on 512 megatavua. Käytössä sähkön ottoteho on 3-4 wattia. On siis melkein vihreä laite. Tietokonehan se on toki tämäkin. Siinä on suurin piirtein käyttöön tarvittavat liitännät ja toiminnot. Käyttöresurssit ovat huomattavan niukat. Ajatuksenani on kokeilla raspia riistakameran palvelimena.

Valmiissa maailmassa on hyvinkin päteviä, monipuolisia riistakameroita, mutta minähän yritänkin nyt käyttää sitä pientä ikkunaa. Tälle kamerapalvelimelle tulee pääsemään vain ssh-yhteydellä. Kaikki tarpeelliset seuranta- ja ylläpitotoimet suoritetaan siis ”etänä, mustalla ruudulla”. Koska resurssien etäkäyttö on pudotettu minimiinsä, on vastapoolina kotona (tai maailmalla) älykkäampi ja suorituskykyisempi tietokone. Homma kaikkineen vaatii hieman ideointia ja kohtalaisen määrän tutkimista. Kokeilujen perusteella raspi pystyy juuri ja juuri tehtävään.

Kameraohjelmana käytän pientä sovellusta fswebcam. Käynnistän ohjelman bash-skriptillä, joka ensin siirtää käyttäjänsä sopivaan työhakemistoon. Kameran tarvitsemat ohjaustiedot voin sisällyttää kaikki samaan komentoon. Tallennus ohjataan tällä komennolla hakemistoon, josta havaintotiedot sitten löytyvät. Mainittu komento sisältää myös ajastustiedon. Malleja komennon kirjoittamiseksi löytyy netistä. Tällä sivulla on eräs:

http://www.slblabs.com/2012/09/26/rpi-webcam-stream/

Komento tallentaa kameran ottamia kuvia annetuin aikavälein. Toiminnon periaate on samantapainen kuin esimerkiksi tiehallinnon kelikameroissa. Live-videota voi tietenkin yrittää, mutta raspin resurssit eivät riitä siihen kunnolla.

Tallessa on siis aina viimeksi otettu kuva. Kuvaushistorian kerääminen vaatii omat keinonsa. Käytän tietojen keräämisessä taustaprosessia cron. Tämä on aivan perusväline, yksinkertainen käyttää. Rajoituksena on prosessin ”harvakäyntisyys”, joten kuvattava yökissa saattaa hyvinkin välttyä joutumasta kuvatuksi – tai olla onnekas ja päästä kuvaan. Kuva-aineiston kerääminen vaatii vähän muutakin, esimerkiksi cron:in käynnistämän pikku skriptin, jolla kuva siirretään havaintohakemistoon. Toinen skripti ryhmittelee myöhemmin, tunnin välein, aineiston tuntihakemistoihin, cron:in avulla tietenkin.

Kun raspissa on käytössä vain ssh-palvelin, pitää kuva-aineisto raspista käsin toimien siirtää käyttäjän tietokoneelle katseltavaksi. Grafiikkakuorman pitämiseksi kohtuullisena käytän raspissa komentoriviltä ajettavaa ftp asiakasohjelmaa. Sekin ajetaan pikku skriptillä, joka siirtää automaattisesti koko halutun sortimentin käyttämäni kaupallisen webhotellin palvelimelle. Sitä ennen aineisto vielä paketoidaan komentoriviohjelmalla tar (tape archiver – huomaa historian siipien havina). Tyypillinen vuorokauden paketin koko on tässä tapauksessa ehkä 20 MB ja kuvien määrä esimerkiksi 1440. Hotellipalvelimeni tallennustilat riittävät aika monellekin paketille. Kotikoneeni ftp:llä lataan aineiston katselua varten.

Aineiston katselu tapahtuu kotikoneelle asennetun php-koosteen minigal nano avulla. Tuntihakemistojen lisääminen ja poistaminen on helppoa ja se pystyy kätevällä tavalla näyttämään kuvia suurestakin kuva-aineistosta.

Jos olisin opettaja, antaisin arvoisalle lukijalleni tehtävän: ”Kokoa riistakamerajärjestelmä käyttäen enintään 10 euron usb-liityntäistä kirpputorikameraa, laitetta Raspberry Pi sekä tarpeellisia ulkoisia ja kodin sisäisiä palveluita. Aikaa on.”

Maaseudun rauhassa toukokuussa 2013
Hannu Haapasaari

Cubox

Cubox Pro Miniature Computer

Sain vinkin pienestä tehokkaasta minikoneesta nimeltä Cubox. Se on noin 5x5x5 senttimetrin kokoinen kuutio, jossa liitynnät ovat kaikki yhdellä sivutahkolla. Laitteessa on 800 MHz ARMv7 prosessori. Tiedot muistista: 32 bit, 800MHz Data Rate DDR3 - 1GB (CuBox), 2GB (CuBox Pro). Minulla on tuo pro-versio. Laitetta hankittaessa tulee mukana 4 G mikroSD-kortti jossa on asennettuna käyttöjärjestelmä. Kortilla oli muistaakseni Ubuntu 10.04. Siitä käyttöjärjestelmän voi päivittää uudempaan versioon. Muista ominaisuuksista kerron jotain jäljempänä.

Tilasin ihmeen ja sain vahvistuksen tilaukselle 22.3.2013. Sain seuraavaksi tiedon laitteen toimituksesta. Samalla tuli Israelin postilta tieto EMS-seurantajärjestelmän tunnuskoodista. Muutama viesti ilmoitti toimituksen vaiheista ja viimeinen lähetyksen pysähtymisestä Suomen tulliin. Viron matkamme jälkeen suoritin tullauksen netissä, Lomakkeisto ja proseduuri oli selkeä. Parin päivän päästä kuittasin kotiovellemme tuodun lähetyksen.

Aloitus

Laite ei tarvinnut ensikäynnistykseensä juuri mitään toimia. Pikkusormen kynnen kokoinen mikroSD-kortti paikalleen, johdot kiinni ja sähköt päälle. Ubuntu 10:n työpöytä ilmestyi käytettäväksi. Ensi kokeiluissa oli pientä juhlan tuntua siitäkin huolimatta, että olin jo ottanut tuntumaa pikku värkkeihin Raspberry Pi:n kanssa. Laite tuntui toimivan ihan säällisesti, mikä ettei kun resursseja oli Raspiin verrattuna ruhtinaallisesti. Arvelin itsekseni, että voisin saada ihmeestä melkein palvelinkäytössä olevan halvan pöytäkoneeni veroisen. Sähköä kuluisi huomattavasti vähemmän. Mittasin laitteen ottotehoa, joka vaihteli 3 ja 4 watin välillä. Yhdessä mobiiliverkkoisen tukiasemani kanssa laitteet kuluttaisivat maksimissaan 11 wattia, eräissä automaatiotoimissa näyttö ei ole edes kytkettynä. Eläköön vihreys. Ensivaikutelma oli todella positiivinen. Jotta en syyllistyisi liikaan ylistämiseen, haluan kuitenkin mainita, että vain vähäisen kokemuksen ja taidot omaavan kannattaa pysytellä yleiskäyttöisten laitteiden turvallisessa ja vaivattomassa ympäristössä. Jo Linux on monelle haaste, saati sitten aivan tyhjä tietokone.

Kokeiluja

On selvää etten hankkinut laitetta pelkästään uteliaisuudesta. Asunto-osakeyhtiömme hiljattaisten tapahtumien takia vältän täsmätietojen kertomista tässä blogissani. "Vaikka juorut tapetaan, niin juoruämmät jäävät", eli se mikä on meille loppuun käsiteltyä, ei välttämättä ole sitä heille. Toivon mukaan heidän myllynsä näin pysyvät vähävetisempinä. Summittainen laitteen kuvailu harrastajanäkökulmasta olkoon siis tarkan selostuksen vaihtoehtona.

Neljän gigan levytila on liian pieni. Käyttäjän ym. tallenteille jää siitä vain noin puolet. Päätin ensimmäiseksi kasvattaa levytilaa. Tuntui viisaalta aluksi pysyä esiasennetussa käyttisversiossa. Edessä oli tehtävä, josta ei vielä ollut kertynyt kokemusta. Käyttöjärjestelmä piti kloonata tilavammalle muistikortille, niin että kone käynnistyisi myös siltä. Jos joudut joskus tekemään moisen homman, joudut joka tapauksessa perehtymään täsmällisesti muutamiin asioihin. Siksi en kirjoita tätä vaihetta oppaana, vaan lähinnä kuvailen tapahtumaa. Sama pätee muuhunkin myöhemmin seuraavaan. Luultavasti kätevin tapa kloonaamiseen on käyttää komentoa dd. Siinä on myös vaaransa, kuten kaikki muinaisena DOS-aikana kopiointeja tehneet tietävät. Älä siis kirjoita tyhjää levyä lähdetiedostojesi päälle. Sen jälkeen on koneessa hiljaista, mutta lähiympäristössä ehkä ääntä sitäkin enemmän. En tehnyt virhettä. Jotta olet varma, mitä teet, tutki ensin huolellisesti, mikä on lähdelevyn nimi ja mikä kohteen. Kohdelevyyn kannattaa alustaa ensin pieni osio, esim. hiukan yli 4G tässä tapauksessa. Kloonauksen onnistuttua laajennat tulevan uuden isomman korttisi osion haluamaasi kokoon, esimerkiksi ohjelmalla gparted. Jos vielä muistit samalla ohjelmalla varmistaa, että boottauslippu on asetettuna, ovat mahdollisuudet käyttää cuboksiasi tilavammalla levyllä hyvät. Onnea yritykselle.

Netistä löytyy Cubox:ia varten muutamia asennuspaketteja eri linux-distroille. Kokeilulmahdollisuuksia siis on. Aikaa tarvitaan joissain tapauksissa huomattavan paljon – paljon enemmän kuin ”valmiissa maailmassa”. Erityisen paljon aikaa tarvitsin Arch-linuksin kanssa. Graafisen työpöydän käyttöönotto oli hieman haasteellinen homma, samoin niiden ohjelmien löytäminen, joita katsoin tarvitsevani. Käynnistysautomatiikan aikaansaaminen, verkkoyhteyksien varmistaminen tietokantojen asennukset ym. olivat hyvää harjoitusta tulevia haasteita varten. Tulos, Arch-alustalla työpöytää LXDE käyttävä värkki oli miellyttävän vikkelä. Totuuden nimissä pitää myöntää että haasteita vielä jäi, vaikka archin pakettienhallinta, pacman, jo tuntui olevan hallinnassa.

Entä Ubuntu

Debian-pohjainen Ubuntu on yksi suosituimmista Linux-jakeluista. Päätin kokeilla versiota 12.04. Minullekin tutussa ympäristössä asennukset sujuivat ”vaivattomasti”. Tuloksena oli hiukan tahmean oloinen työpöytä, mutta laitteen minulle tarpeelliset automaattiset toiminnat olivat kaikki kunnossa. Testattavana ja mahdollisesti kehiteltävänä on vielä mobiiliverkon varassa toimivan tukiaseman ja laitteen automaation synkronointi, jotta verkkoyhteyden toimivuus kaikissa olosuhteissa tulee varmistettua. Niin ja sitten se tahmeuden poisto. Työpöytä LXDE oli yksi kokeiltu – ihan hyvä. En ole ihan varma, mutta näyttää siltä, että työpöytä xfce sopii ehkä parhaiten joihinkin käyttötarkoituksiini – saa nähdä.

Lopuksi

Asensin Cuboxiini myös LibreOffice:n. Xfce4 alustalla toimiva LibreOffice Writer on tuottanut tämän tekstin, minun vähäisellä avustuksellani.

Toukokuussa 2013
Hannu Haapasaari

Raspberry tutuksi

Onnistuin saamaan Raspberry Pi:n. Maksoin ihmeestä 40 euroa. Uuden tietokoneeni hinta on siis hyvin kohtuullinen. Lisäksi hankin 16 GB:n muistikortin. Telkkarissa on HDMI-liitäntä. Keskusteluun laitteen kanssa käytän Logitech'in langatonta hiirtä ja näppäimistöä. Kirjoitan tätä laitteeseen asentamallani LibreOffice Writer'illä.

Laitteen käyttökuntoon saaminen oli mielenkiintoinen haaste. Käyttöjärjestelmän asensin 16 GB:n muistikortille windows-kannettavalla. Esiasennettuja kortteja myytäisiin kyllä, mutta itse tekeminen on arvo sinänsä ja työ kuulemma neuvoo tekijäänsä

Windows työkaluilla tehtävä ei ollut kovin vaikea. Muutama dll piti kuitenkin sijoittaa windows hakemistoon asennusohjelman kuntoonsaattamiseksi. Käyttöjärjestelmän kirjoittaminen muistikortille vaati tämän jälkeen vain valmiiksi ladatun img-tiedoston valinnan. Loppu sujui automaattisesti.

Piuhat kiini ja muistikortti paikalleen. Asus tablettini laturi toimii virtalähteenä. Sen teho riittää laitteen käyttöön. En ole kokeillut muita latureita. Virran kytkemisen jälkeen ilmestyy ensimmäisellä käynnistyskerralla jonkin ajan kulttua näytölle ohjelman Raspi-config ikkuna.

Seuraavat kohdat kannattaa ainakin asettaa:
expand rootfs – tekee tilaa myöhemmille ohjelmien asennuksille
configure keyboard
change pass – salasanan asetus
change locale
change timezone
ssh – ssh palvelimen käytön salliminen myöhempiä etäyhteyksiä varten

Ensi yrittämällä jätin levytilan laajennuksen tekemättä ja ohjelmien asennustila loppui äkkiä. Huomaan, että olisin voinut käyttää ohjelmaa Raspi-config suoraan komentoikkunasta, mutta kunnei älyä niinei älyä. Opintojen äiti (kertaus) vahvisti sen, että osaan windowsissa kirjoittaa Raspberrylle sopivan muistikortin. Tätä kirjoitaessani näyttää levytilaa olevan käytössä 33% (komennolla df -h katsottuna). Muistikortin voi kirjoittaa uudelleen ja aloittaa käytön alusta, jos käyttiksen ensisäätö jää kovin puutteelliseksi. Harjoittelu tekee mestarin – sanotaan.

Ensimmäisellä käyttökerralla on käytettävissä vain “musta ruutu”. Google haulla “raspberry xfce setup” löytyi helppotajuinen ohje graafisen käyttöliittymän asentamiseksi. Ohjeen nettiosoite oli http://www.raspberrypi.org/phpBB3/viewtopic.php?f=63&t=7571. Xfce on “kevyt” graafinen käyttöliittymä, jota Raspberry jaksaa hyvin pyörittää. Esimerkiksi Gnome takkusi kokeiluissani melkoisesti. Jos ajattelet sijoittaa Raspberryn vaikkapa taulutelkkarisi taakse, enemmän multimediaan suuntautunut työpöytäympäristö lienee mahdollista löytää.

Ohjelmien asentamisen helpottamiseksi kannattaa myös asentaa synaptic pakettienhallinta. Käytin terminaalissa komentoja sudo apt-get update ja sen jälkeen sudo apt-get install synaptic

Halusin liittää tähän kirjoitukseeni myös kuvan uudesta tietokonestani. Otin kuvan kännykälläni ja yritin jakaa sen sähköpostini kautta. Kännykän resurssit ovat nähtävästi niin piripintaan käytetyt, ettei yhteys onnistunut. Rapberry Pi:ssäni on kaksi usb-liitintintä. Toinen on hiiren ja näppäimistön yhteiskäytössä. Toiseen liitin kaapelilla puhelimeni. Yhteys syntyi automaattisesti ja sain näkyviin puhelmeni tiedostot. Raspberry:n hakemistosta /home/pi/Documents lisätyssä kuvassa kuvattavat sitten näkyvät. Kuten maailmanjärjstykseen kuuluu, kuvan ottaja ei itse pääse kuvaan, vaan istuu näkymättömissä jakkaralla hiukan vasemmalle takaviistoon kuvasta ja kirjoittelee LibreOfficella.

Koneeni on kaapelilla yhteydessä Internetiin. Wifiä en ole kokeillut, koska täällä maaseudun rauhassa ei ollut mukanani sopivaa donglea sitä varten. Oleellinen osa nykyihmisen elämää taitaa olla myös youtube. Onko se oleellinen osa raspberryn käyttäjän elämää. Kokeilin mahdollisuutta käyttää youtubea. En tiedä minkä tuloksen sain. Käytössäni on täällä Saunalahden hitain mobiilidatayhteys (noin 5,55 euroa kuukaudessa), extremeurheilua siis. Videon “The World's Shortest Escalator” - alle minuutin mittainen leike - sain kyllä näkyviin, mutta katselunautinnosta en tiedä - pätki yhtä mittaa. Pitää kokeilla kotona paremmalla nettiyhteydellä.

Entäpä jos ei olisi HDMI-liitännällä varustettua televisiota. Minulla ei ole juuri tällä hetkellä, kun rouva (ja minäkin siinä sivussa salaa) katselee mäkihyppyjä. Ajattelin ensiksi, että telkkarissamme on “kuva kuvassa” toiminto. Pitää joskus kokeilla. Nyt kuitenkin liitin Rasberryn HDMI-liitäntään palikan, joka muuntaa HDMI kuvaulostulon VGA:ksi. Jos tarvitsisin myös ääntä, joutuisin ottamaan sen erikseen Raspberryn ääniulostulosta äänikaapelilla – HDMI:ssä sekä kuva että ääni siirtyvät samalla kaapelilla. Näyttönäni on joskus kirpputorilta muutamalla eurolla ostettu “iiyama” merkkinen lcd-näyttö. Kuva on huonompi – hiukan tuhruinen – ja katselua häiritsee jonkinlainen tahdistusongelma. Kuva häviää epämääräisesti muutaman sekunnin (2-9) välein, on sekunnin näkymättömissä ja palautuu sitten. Jos kyseessä olisi kellon käyntihäiriö, olisi kello aina pysähdyksen jälkeen asetettava aikaan. Kirjoittelu jatkuu vaikkapa hetken sokkona olonkin jälkeen. Jos oman 1-2 -sormijärjestelmäni sijasta osaisin käyttää kymmensormijärjestelmää, ongelma olisi mitätön. Joka tapauksessa näytöllä näkyvä on oikeastaan pelkkää illuusiota. (Ongelman tutkimisen jälkeen oletan, että vilkahtelu johtui jonkin sortin mitoitusongelmasta. Kun pienensin LibreOffice Writer'in ikkunaa kokoruudun tilasta, kirjoitusalusta rauhoittui. Vaikuttaa siltä, että se on nyt vakaa.)

Apache2:n olen asentanut nettipalvelimeksi, mutta tämänhetkisen siivouskomerokoneeni palveluihin on vielä sen verran pitkä matka, että saapahan nähdä. Talvella vanha myllyni toimii siivouskomerossa myös osaltaan sähkölämmitteisen asunnon lämmönlähteenä, mutta kesällähän vähäruokainen Raspberry Pi voisi olla kätevä vaihtoehto. Jonkin graafisen etäkäyttöyhteyden asentaminen on haaveena. Kokeilussa on tinyvncserver ja toiveena päästä muilta koneilta Raspberryn graafiseen käyttöliittymään. Mustalle ruudulle pääsen kyllä, sillä olenhan valinnut raspi-config'issa ssh-palvelimen aktiiviseksi.

Etälaitteena Raspberry olisi erinomainen siinäkin mielessä, että kun sen toiminnot on riittävästi automatisoitu, ei oikeastaan ole väliä sillä, missä kokoonpanossa se käynnistetään. Näyttöä, hiirtä ja näppäimistöä se ei välttämättä vaadi käynnistyäkseen ja langattomien yhteyksien avulla voidaan tietoja siirtää ilman, että tarvitsee kompuroida kaapeleissa. Voisiko yleiskäyttöinen tietokone olla vieläkin pienempi. Miksei, mutta liittimet pitäisi vastaavasti pienentää ja mielellään standardoida. Onhan kännyköitä, navigaattoreita ja vastaavia laitteita erityiskäyttöön. Halpana ja melko vapaasti sijoitettavana, huomaamattomana yleislaitteena tämä vaatimaton “vadelma” löytää kyllä käyttäjänsä tai ainakin harrastajansa.

Tammikuussa 2013
Hannu Haapasaari

Kauppa ja eräs sen tuote

Ostin Windows kasin heti kun niitä rupesi saamaan. Jonkin aikaa ihmettä pyöriteltyäni päädyin shoppailemaan. Tiesin, että windowskaupasta löytyy myös ilmaisia tuotteita. Siispä rohkeasti vain sisään ja lakki käteen. Kauppiasta ei näkynyt. Siinä suhteessa tilanne oli saman tapainen kuin vapaa-ajan asuntomme lähellä olevassa 45000 kanan kanalassa, jossa tosin pankki- tai luottokortti eivät kelpaa vaan ostos maksetaan kolikoilla seinässä olevaan reikään. Siis munaostos. Munat ovat hyllyillä 30 kappaleen levyissä hyvässä järjestyksessä. Koko kanala on tietenkin suurimmaksi osaksi automatisoitu. Yksittäisten asiakkaiden ostosten tietotekniikka on piilossa seinän takana. Arvaan, että laitteisto muistuttaa kenkälaatikkoa. Kanalan hoitamiseen liittyvä tietotekniikka on hiukan isompaa, samoin kuin munien tukkutoimituksetkin välivarastoihin ja niistä eteenpäin.

Entäpä tämä uusi shoppailukohteeni.

Windowskaupan lisäksi tiedossani on kaksi muuta supermarkettia, Android käyttöjärjestelmän laitteisiin liittyvä Google Play sekä Apple Store. Markettien ”tavaran asettelu” on aika lailla saman tapaista. Ensimmääiseksi asiakkaalle tarjotaan suosituimpia ja uusimpia tuotteita. Muu ”tavara” on ryhmiteltynä. Asiakkaan ei välttämättä tarvitse tyytyä myyntihenkilön ohjeeseen ”siellä niitä on hyllyssä”. Hakutoiminnolla pääsee suoraan tavoiteltuun kohteeseen, jos tietää mitä hakee ja tuote kuuluu valikoimaan. Hinta on kaikissa kolmessa ”ketjussa” selkeästi ilmoitettu, samoin ilmaiset tuotteet tunnistettavissa. Karkkihyllyjä edustavat varmaankin pelit ja tuotteet joissa on enemmän ”ulkoista koreutta” kuin ”sisäistä kauneutta”. Erona vanhakantaisiin shoppailukohteisiin on se, että ”tavara” toimitetaan viivytyksettä suoraan kotiin. Enimmäkseen olen näistä ”digisupermarketeista” hankkinut ilmaistuotteita. Tällä shoppailukerralla valitsin tuotteen nimeltä ”Karttaselain”.

Valintaani vaikutti enemmän uteilaisuus kuin tuotteen äärimmäisen ilmeikäs ja informatiivinen logo. Kolmesta karttanäkymästä (maastokartta, maastokartta ja kiinteistörajat sekä ilmakuvat) minulla on oletusnäkymänä maastokartta. Oletuszoomauksella näkymä muistuttaa autoilijan tiekarttaa. Hiirellä raahaamalla voin keskittää kartan haluamalleni alueelle. Nimiä on näkyvissä hyvinkin kattavasti. Kartan vasemmassa alakulmassa on mittakaava kilomereinä tai metreinä. Meillä harvinaisempia mailimittoja voi opiskella myös näkyvän maili- jalkamittakaavan avulla. Zoomasin karttanäkymän sopivaksi selvittämään matkaa vapaa-ajan asunnoltamme Turun osuuskaupan lähimarkettiin (nykyhienosti Sale). Tulos näytti olevan noin 1000 jalkaa, varmaankin kohtalaisen oikea. Epäilin kyllä, että näytön vaaka-pysty -suhde tuottaa vähän epätarkkuutta, mutta voinhan tarvittaessa ostaa Maanmittauhallituksen virallisen suunnistus- tai tonttikartan tai tehdä hiukan aritmeettisia harjoitustehtäviä. Toistaiseksi taidan pärjätä tällä. Voin siis suurentaa karttanäkymän myös hyvän suunnistuskartan mittakaavaan, joten ennakkovalmistautuminen tuleviin marja- ja sieniretkiin saa aivan uuden lähtökohdan. Paperituloste on tietenkin läppäriä mukavampi ottaa mukaan, mutta kaipa tämän sovelluksen voisi saada myös uuteen Lumia 920:een. ”Sisäistä kauneutta” sovelluksesta kyllä löytyy.

Marrakuussa 2012
Hannu Haapasaari

Kasi – ihan ok

En löytänyt mistään vanhaa avaruushuopaani. Viimeksi huopamme olivat käytössä monta vuotta sitten Fuerteventuralla joskus helmikuussa. Kun täällä oli täysi talvi, siellä oli suomen kesää muistuttava lomakeli. Huovat olivat lämmittämättömässä majapaikassamme sängyissä lakanoiden alla. Tarkenimme myös yöllä.

Pirkkalan verkkokaupassa alkoi Windows 8:n virallisen version myynti 26.10. Olin pilanpäiten miettinyt, pitäisikö mennä jonottamaan jo edellisenä iltana. En mennyt. Ajelimme rouvan kanssa Partolaan. Hain hyllystä tuotteen ja siirryimme markettiin varsinaisille asioille.

Olin käyttänyt Windows 8 beetaversiota kokeilumielellä. Ostin Loimaan Citymarketin avajaispäivänä tarjousläppärin halvalla. Kone osoittautui ihan käyttökelpoiseksi, kunhan olin päässyt eroon muutamasta ”osta osta osta”-kilkkeestä. Widows 7 oli parempi kuin esimerkiksi Vista, mutta Linuksiin ja Androidiin verrattuna aivan eri maailmasta. Kasi beetassa ei näyttänyt olevan moittimista – lajissaan, joten ostin virallisen, kun niitä rupesi saamaan.

Aloitin päivitysasennuksen läppärissä olevan seiskan tilalle. Asennus käynnistyi DVD:ltä ongelmitta. Valitsin päivitysvaihtoehdoista vaativimman, sen joka lupasi säilyttää kaiken datan ja asennetut ohjelmat. Käynnistin päivityksen ”Kauniiden ja rohkeiden” alkamisen aikoihin. Arvelin, että homma etenisi hitaasti, koska se olisi hyvin monimutkainen. Näin oli. Mitään erikoisia toimenpiteitä ei tarvittu, vain kärsivällisyyttä ja uskoa päivityksen etenemiseen. Samalla katsoin ”Kauniit ja rohkeat”, ”Emmerdalen”, kolmosen uutiset ja sään sekä ”Salatut elämät”. Noin kolmen tunnin jälkeen automaatti sai työnsä valmiiksi. Nyt kirjoittelen tätä windows 8:aan asennetulla OpenOfficella.

Ei huono.

Hannu Haapasaari 26.10.2012