sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Raspberry tutuksi

Onnistuin saamaan Raspberry Pi:n. Maksoin ihmeestä 40 euroa. Uuden tietokoneeni hinta on siis hyvin kohtuullinen. Lisäksi hankin 16 GB:n muistikortin. Telkkarissa on HDMI-liitäntä. Keskusteluun laitteen kanssa käytän Logitech'in langatonta hiirtä ja näppäimistöä. Kirjoitan tätä laitteeseen asentamallani LibreOffice Writer'illä.

Laitteen käyttökuntoon saaminen oli mielenkiintoinen haaste. Käyttöjärjestelmän asensin 16 GB:n muistikortille windows-kannettavalla. Esiasennettuja kortteja myytäisiin kyllä, mutta itse tekeminen on arvo sinänsä ja työ kuulemma neuvoo tekijäänsä

Windows työkaluilla tehtävä ei ollut kovin vaikea. Muutama dll piti kuitenkin sijoittaa windows hakemistoon asennusohjelman kuntoonsaattamiseksi. Käyttöjärjestelmän kirjoittaminen muistikortille vaati tämän jälkeen vain valmiiksi ladatun img-tiedoston valinnan. Loppu sujui automaattisesti.

Piuhat kiini ja muistikortti paikalleen. Asus tablettini laturi toimii virtalähteenä. Sen teho riittää laitteen käyttöön. En ole kokeillut muita latureita. Virran kytkemisen jälkeen ilmestyy ensimmäisellä käynnistyskerralla jonkin ajan kulttua näytölle ohjelman Raspi-config ikkuna.

Seuraavat kohdat kannattaa ainakin asettaa:
expand rootfs – tekee tilaa myöhemmille ohjelmien asennuksille
configure keyboard
change pass – salasanan asetus
change locale
change timezone
ssh – ssh palvelimen käytön salliminen myöhempiä etäyhteyksiä varten


Ensi yrittämällä jätin levytilan laajennuksen tekemättä ja ohjelmien asennustila loppui äkkiä. Huomaan, että olisin voinut käyttää ohjelmaa Raspi-config suoraan komentoikkunasta, mutta kunnei älyä niinei älyä. Opintojen äiti (kertaus) vahvisti sen, että osaan windowsissa kirjoittaa Raspberrylle sopivan muistikortin. Tätä kirjoitaessani näyttää levytilaa olevan käytössä 33% (komennolla df -h katsottuna). Muistikortin voi kirjoittaa uudelleen ja aloittaa käytön alusta, jos käyttiksen ensisäätö jää kovin puutteelliseksi. Harjoittelu tekee mestarin – sanotaan.

Ensimmäisellä käyttökerralla on käytettävissä vain “musta ruutu”. Google haulla “raspberry xfce setup” löytyi helppotajuinen ohje graafisen käyttöliittymän asentamiseksi. Ohjeen nettiosoite oli http://www.raspberrypi.org/phpBB3/viewtopic.php?f=63&t=7571. Xfce on “kevyt” graafinen käyttöliittymä, jota Raspberry jaksaa hyvin pyörittää. Esimerkiksi Gnome takkusi kokeiluissani melkoisesti. Jos ajattelet sijoittaa Raspberryn vaikkapa taulutelkkarisi taakse, enemmän multimediaan suuntautunut työpöytäympäristö lienee mahdollista löytää.

Ohjelmien asentamisen helpottamiseksi kannattaa myös asentaa synaptic pakettienhallinta. Käytin terminaalissa komentoja sudo apt-get update ja sen jälkeen sudo apt-get install synaptic

Halusin liittää tähän kirjoitukseeni myös kuvan uudesta tietokonestani. Otin kuvan kännykälläni ja yritin jakaa sen sähköpostini kautta. Kännykän resurssit ovat nähtävästi niin piripintaan käytetyt, ettei yhteys onnistunut. Rapberry Pi:ssäni on kaksi usb-liitintintä. Toinen on hiiren ja näppäimistön yhteiskäytössä. Toiseen liitin kaapelilla puhelimeni. Yhteys syntyi automaattisesti ja sain näkyviin puhelmeni tiedostot. Raspberry:n hakemistosta /home/pi/Documents lisätyssä kuvassa kuvattavat sitten näkyvät. Kuten maailmanjärjstykseen kuuluu, kuvan ottaja ei itse pääse kuvaan, vaan istuu näkymättömissä jakkaralla hiukan vasemmalle takaviistoon kuvasta ja kirjoittelee LibreOfficella.

Koneeni on kaapelilla yhteydessä Internetiin. Wifiä en ole kokeillut, koska täällä maaseudun rauhassa ei ollut mukanani sopivaa donglea sitä varten. Oleellinen osa nykyihmisen elämää taitaa olla myös youtube. Onko se oleellinen osa raspberryn käyttäjän elämää. Kokeilin mahdollisuutta käyttää youtubea. En tiedä minkä tuloksen sain. Käytössäni on täällä Saunalahden hitain mobiilidatayhteys (noin 5,55 euroa kuukaudessa), extremeurheilua siis. Videon “The World's Shortest Escalator” - alle minuutin mittainen leike - sain kyllä näkyviin, mutta katselunautinnosta en tiedä - pätki yhtä mittaa. Pitää kokeilla kotona paremmalla nettiyhteydellä.

Entäpä jos ei olisi HDMI-liitännällä varustettua televisiota. Minulla ei ole juuri tällä hetkellä, kun rouva (ja minäkin siinä sivussa salaa) katselee mäkihyppyjä. Ajattelin ensiksi, että telkkarissamme on “kuva kuvassa” toiminto. Pitää joskus kokeilla. Nyt kuitenkin liitin Rasberryn HDMI-liitäntään palikan, joka muuntaa HDMI kuvaulostulon VGA:ksi. Jos tarvitsisin myös ääntä, joutuisin ottamaan sen erikseen Raspberryn ääniulostulosta äänikaapelilla – HDMI:ssä sekä kuva että ääni siirtyvät samalla kaapelilla. Näyttönäni on joskus kirpputorilta muutamalla eurolla ostettu “iiyama” merkkinen lcd-näyttö. Kuva on huonompi – hiukan tuhruinen – ja katselua häiritsee jonkinlainen tahdistusongelma. Kuva häviää epämääräisesti muutaman sekunnin (2-9) välein, on sekunnin näkymättömissä ja palautuu sitten. Jos kyseessä olisi kellon käyntihäiriö, olisi kello aina pysähdyksen jälkeen asetettava aikaan. Kirjoittelu jatkuu vaikkapa hetken sokkona olonkin jälkeen. Jos oman 1-2 -sormijärjestelmäni sijasta osaisin käyttää kymmensormijärjestelmää, ongelma olisi mitätön. Joka tapauksessa näytöllä näkyvä on oikeastaan pelkkää illuusiota. (Ongelman tutkimisen jälkeen oletan, että vilkahtelu johtui jonkin sortin mitoitusongelmasta. Kun pienensin LibreOffice Writer'in ikkunaa kokoruudun tilasta, kirjoitusalusta rauhoittui. Vaikuttaa siltä, että se on nyt vakaa.)

Apache2:n olen asentanut nettipalvelimeksi, mutta tämänhetkisen siivouskomerokoneeni palveluihin on vielä sen verran pitkä matka, että saapahan nähdä. Talvella vanha myllyni toimii siivouskomerossa myös osaltaan sähkölämmitteisen asunnon lämmönlähteenä, mutta kesällähän vähäruokainen Raspberry Pi voisi olla kätevä vaihtoehto. Jonkin graafisen etäkäyttöyhteyden asentaminen on haaveena. Kokeilussa on tinyvncserver ja toiveena päästä muilta koneilta Raspberryn graafiseen käyttöliittymään. Mustalle ruudulle pääsen kyllä, sillä olenhan valinnut raspi-config'issa ssh-palvelimen aktiiviseksi.

Etälaitteena Raspberry olisi erinomainen siinäkin mielessä, että kun sen toiminnot on riittävästi automatisoitu, ei oikeastaan ole väliä sillä, missä kokoonpanossa se käynnistetään. Näyttöä, hiirtä ja näppäimistöä se ei välttämättä vaadi käynnistyäkseen ja langattomien yhteyksien avulla voidaan tietoja siirtää ilman, että tarvitsee kompuroida kaapeleissa. Voisiko yleiskäyttöinen tietokone olla vieläkin pienempi. Miksei, mutta liittimet pitäisi vastaavasti pienentää ja mielellään standardoida. Onhan kännyköitä, navigaattoreita ja vastaavia laitteita erityiskäyttöön. Halpana ja melko vapaasti sijoitettavana, huomaamattomana yleislaitteena tämä vaatimaton “vadelma” löytää kyllä käyttäjänsä tai ainakin harrastajansa.

Tammikuussa 2013
Hannu Haapasaari


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti